Toivontalon historiaa

Yleinen

TYÖVÄENYHDISTYS TOIVON TALO 100 V.

Ty. Toivo perustettiin v. 1907, jäseniä tuolloin 56.  V. 1913 tehtiin vuokrasopimus Sapalan Julius Sandvikin kanssa tontista Kranaatinmäen päällä. Ensin rakennettiin tanssilava, siten tansseja ja iltamia järjestämällä kartutettiin rakennuskassaa. Oman työväentalon rakennustyöt saatiin alkuun 7.1.1914 ja talo valmistui keväällä v. 1916. Toiminta oli vilkasta, mutta ei ehtinyt päästä kunnolla vauhtiin, kun 1. maailmansodan ja lähestyvän Venäjän vallankumouksen tuulet alkoivat tuntua meilläkin. V.1918 talo oli jo takavarikoituna ja käyttökiellossa. Iso osa yhdistyksen jäsenistä menehtyneet sisällissodan uhreina tai nälkään vankileireillä.

Monien vaiheiden jälkeen saatiin Toivon talo takaisin perustajayhdistykselle v. 1919.

Irtaimisto oli tuhottu, kirjasto hävitetty ja ovet rikottu.

Toiminta kuitenkin elpyi, vaikkakin natisten. Toivon henkiinherättämiskokous pidettiin vankileiriltä vapautuneen Vihtori Lehtisen kotona 16.1.1919. Hän myös neuvotteli talon takavarikon purkamisesta menestyksellisesti.  Talon vapauduttua taas yhdistyksen ja kulmakunnan asukkaiden käyttöön, alettiin innolla kohentaa sen kuntoa. Talkoilla saatiin talo entistä ehommaksi, mm. sähkövalot. Järjestettiin kokouksia, työväeniltamia sekä vappujuhla. Keväällä 1920 yhdistys osti siihen asti vuokralla olleen talon tontin omakseen ja sai siihen lainhuudon v. 1924. Iltamia järjestettiin painostuksen alla 30-luvun lapualaisaikanakin, jolloin nimismies antoi iltamakiellon putkan puuttumisen vuoksi. Yhdistys osti naapurista vanhan saunan, teki siitä putkan ja asia oli järjestyksessä. Pahimmasta talouskriisistä päästiin jäsenten lahjoitusten turvin. Ottipa yksi jäsen Vihtori Lehtinen henkilökohtaisen pankkilainankin, jotta velkoja saatiin maksetuksi.

Vuoden 1938 keväällä yhdistyksen naisjaosto lopetti toimintansa ja luovutti silloiset varansa työväentalon rakennusrahastoon. Varoja tarvittiin mittavaan perusparannukseen. Naisjaosto tavallaan uhrasi itsensä työväentalon puolesta.

Sitten suurin osa yhdistyksen miesjäsenistä sai kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin syksyllä 1939, ja niin talon perusparannustyö jäi tekemättä sillä vuosikymmenellä ja osin seuraavallakin.

Kuitenkin sodan jälkeen 1940-luvun loppupuolella peruskorjausta toteutettiin pienissä erissä, työ kerrallaan.

1950-luvulla tehtiin uusi arvio työväentalon perusparannuksesta ja rahoitustarpeesta.

Otettiin pankkilainaa ja lisärahoitusta jäseniltä. Saatiin uusittua sali ja peltikatto.

Tanssit olivat siihen aikaan jo niin suosittuja, että päätettiin hankkia levysoitin, kovaäänislaitteet ja mikrofoni.

Tansseihin tultiin niin järven takaa soutaen, jäätä pitkin hiihtäen, kuin Rantaperkiöstä asti polkupyörällä polkien.

1960-1970 luvuilla alettiin kiinnittää huomiota jäsenistön toimintavireyden ylläpitämiseen. Järjestettiin kokousten lisäksi pilkkikilpailuja, suunniteltiin Nuoret Kotkat-osaston ja nuoriso-osaston perustamista.

Vuoden 1976 aikana talon sisäremontti valmistui juuri yhdistyksen 70-vuotisjuhlien järjestämiseen.

1978 aikana alkoi uudelleen henkiin herätetty näytelmäkerho toimintansa. Menestyksellisesti toimineen näytelmäkerhon vetäjänä oli ensin Kalle Karvonen ja sittemmin Oiva Heikkilä.

1970-luvun lopulla oli jälleen aika jatkaa talon kunnostusta. Opetusministeriöltä saadun avustuksen turvin uusittiin talon ikkunat ja lisättiin seinien lämpöeristystä.

Pirkkalan Eläkkeensaajien talkooväki höyläsi, hioi ja lakkasi salin lattian.

1980-luvun alkupuoli oli pääasiassa työn aikaa. Talon julkisivun puolelle tehtiin 80 m2 laajennus. Tilasta osa tuli ravintolan käyttöön, osa eteiseksi ja vaatenarikaksi.

Työväenyhdistys Toivon jäsenistön mielenkiinto ja innostus työväentalon hoitoon ja kunnostukseen ei laantunut 1900-luvun viimeiselläkään vuosikymmenellä.

Monet veteraanit olivat jo poistuneet joukosta, mutta nuoripolvi jatkoi heidän viitoittamallaan tiellä. 1993 hyväksyttiin uusi suunnitelma. Maalattiin 1952 tehty peltikatto ja rakennettiin laajennusosa johon tuli viemäröinti ja sisä-wc:t.  Laajennusosaan tuli myös Einon-kammari pienkokoustilaksi. Tällä haluttiin muistaa ja kunnioittaa Eino Niemistä, joka oli vuosikymmenten ajan yksi Ty. Toivon kantavia voimia.

2000-luvulla taloa on vuokrattu myös ulkopuolisille erilaisten juhlien viettoon, häihin, syntymäpäiviin jne. Pirkkalan harrastajateatteri Pirha on esittänyt siellä useita näytelmiä. Einon-kammarissa pidettiin myös pyhäkoulua alueen lapsille.

Monien vuosikymmenten ajan ja monien vaikeuksien saattamana Ty. Toivo on onnistunut säilyttämään toimitilansa, oman työväentalonsa ja uudistamaan sitä nykyajan vaatimuksia vastaavaksi.  Yhdistyksen jäsenten ja muiden talkoolaisten työtunteja on kertynyt vuosikymmenten mittaan lukematon määrä.

 

Edelleen Toivon talo palvelee haja-asutusalueen monia käyttötarpeita, kuten se teki jo 100 vuotta sitten.

 

Helena Pulkkinen

Rauno Pentti

 

Lähde: Sata vuotta työväenliikettä Pirkkalassa/ Olavi Horsma-aho